Jahtisetteri

Hyvä jahtikoira

Hyvä jahtikoira on miellyttävä sekä metsällä että kotona ja se omaa vahvat työhönsä tarvittavat syntyperäiset ominaisuudet. Se on terve joka osa- alueelta, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Rotuun katsomatta, edellä mainitut ominaisuudet mahdollistavat hyvän metsästyskoiran. Loppu on kiinni koiranomistajasta. Nämä seikat ovat myös jahtisetterin jalostuksen kulmakiviä.

Jussi Juntti, Mettäjuntin Kennel 

Ominaisuudet

Rakenne
Koira on kiistatta maailman sitkein maan päällä elävä nisäkäs, sen kestävyys on hämmästyttävän hyvä. Parhaat valjakkokoirat pystyvät juoksemaan arktisissa olosuhteissa jopa tuhannen mailin matkan ilman pitkiä palautumistaukoja. Elimistön taloudellisuus ja nopea palautumiskyky mahdollistavat koiran äärimmäisiltäkin tuntuvat suoritukset, mutta ilman oikean tyyppistä rakennetta suorituskykyä ei pystytä ulosmittaamaan.

Jahtisetterin rakenne tulee olla työhön, eli juoksemiseen laukaten erittäin hyvin soveltuva. Sen rakenteessa ei saa olla mitään liioiteltua ja mittasuhteiden täytyy olla sopusoinnussa. Jahtisetteri on selvästi korkeuttaan pitempi, sen selkälinja tulee olla vahva ja lihaksikas, mieluiten takakorkea, ei missään nimessä matalaperäinen. Raajojen kulmaukset täytyy olla selkeät, mutta eivät ylikorostetut. Rintakehässä täytyy olla tilavuutta, mutta ei kölirintaa. Narttukaan ei saa näyttää liian kevyeltä, lihakset täytyy olla selvästi erottuvat ja rintakehässä leveyttä.

Edellä mainitut rakenteelliset ominaisuudet mahdollistavat koiralle kyvyn juosta väsymättä laukalla pitkän metsästyspäivän ja tarvittaessa useita päiviä peräkkäin. Laukka ei ole englanninsetterimäisen kevyttä, eikä seisojamaisen voimakasta, mutta niitäkin taloudellisempaa ja kestävämpää. Merkille pantavaa laukkatavassa on vaivattomuus, se on keinuvaa, eteenpäin vievää, eleetöntä ja äänetöntä. Ei välttämättä tyylikästä, mutta tuottoisaa.

Luonne
Jahtisetterin luonne täytyy olla tasainen, sen pitää pystyä olemaan stressaantumatta niin kotioloissa kuin jahdissakin. Kylmät hermot takaavat koiran tasapainoisuuden ja riistatilanteissa viettien käyttämisen riistan saaliiksi saamiseen. Luonne on mieluummin itsenäinen, entä ohjaajaan tukeutuva. Itsenäinen koira pystyy itsenäiseen hakutyöskentelyyn. Minkäänlainen laumakäyttäytymisen ulkopuolella oleva agresiivisuus ei ole hyväksyttävää.

Metsästysvietti
Kanakoiralla pitää olla todella vahva halu löytää ja saada riistaa. Suurimman osan työajastaan kanakoira ei ole riistalla, tai sen jäljellä, kuten suurin osa muista metsästyskoirista on. Maastossa ei ole mitään mikä pitäisi viettiä yllä, ei ole riistan hajua mikä laittaa pään vetämään, vaikka fysiikka jo antaisi periksi. Nopean riistatilanteen jälkeen sama juokseminen alkaa uudelleen. Työskentely on käytännössä jatkuvaa tyhjänmaastonhakua, se kysyy kovaa metsästysintoa.

Jahtisetterin ei tarvitse osoittaa mielenkiintoa millekään muulle riistalle kuin kanalinnuille, vaikkakin jäniksen seisominen ja vesilintujen noutaminen ovat hyviä ja kannatettavia ominaisuuksia.

Seisominen
Riistan merkkaaminen seisomalla on kanakoirien keskeisimpiä ominaisuuksia, jahtisetterillä kuten muillakin kanakoirilla seisomistaipumus tulee olla syntyjään vahva. Seisominen on osa saalistuskäyttäytymistä, jokainen petoeläin tekee niin ennen hyökkäystä saaliin kimppuun. Iso osa tämän käyttäytymismallin soveltamisesta jahtiin tulee varmasti oppimisen kautta, mutta valmiudet oppimiseen, eli halu ja kyky seisoa riista pitää olla syntyperäinen.

Mettäjuntin NB-Northug

Kouluttaminen

Kanakoiria pidetään yleisesti koulutettavina metsästyskoirina, käsite on mielestäni harhaanjohtava. Yksikään koira ei ole oppinut metsästämään ilman kouluttamista. Metsästykseen soveltuvan kanakoiran, kuten minkä tahansa muunkin metsästyskoiran kouluttamiseen tarvitaan vain hyvä koiranalku ja riittävästi aikaa. Metsästyskokeissa menestystä tavoittelevan täytyy taas keskittyä huolellisesti muutamaan seikkaan koulutuksessa. Huonon koiran kouluttaminen on kuin heittäisi rahaa tuuleen. Koiran valinnan täytyy lähteä omista tarpeista.

Tämän tyyppisen koiran koulutus metsästämään tulisi olla verrattain helppoa. Kunhan sisäistää sen, että koira on lähtökohtaisesti itsekeskeinen opportunisti, joka toimii vain ja ainoastaan omaksi parhaakseen. Unohda selitykset johtajuudesta ja koiran halusta työskennellä ohjaajalle. Käännä ajatus pikemminkin toisin päin, koira kyllä metsästää ja haluaa saada riistaa, mutta miten saan sen metsästämään minun kanssani, miten minusta tulee tarpeellinen ja koiralle on kannattavaa käyttää minua apuna saaliin saamisessa. Seuraavaksi avaan omia näkemyksiäni kanakoiran koulutuksesta.

Harjoitukset
Pennun ollessa 2-4kk pidä harjoitukset lyhyinä, jatkossakaan harjoituksen pituudella ei ole suurta merkitystä. Lyhyet, hyvin suunnitellut ja koulutustasoon sopivat harjoitukset vievät koiraa enemmän eteenpäin, kuin pitkät puuduttavat ja itseään toistavat harjoitukset. Tässäkään lajissa määrä ei korvaa laatua. Kaksi hyvää viisiminuuttista päivässä riittää.
Suunnittele jokainen harjoitus etukäteen.

Mitä koira oppi viimeksi, toista se.
Koiran opittua uusi asia, siirry aina haastavampaan harjoitukseen.
Mitä haluat koiran oppivan, mieti miten saat käytöksen aikaiseksi ja miten palkkaat.
Jos koiran kehitys pysähtyy, palaa harjoituksissa takaisin päin.
Joskus parin päivä tauko voi tehdä hyvää.
Koulutuspäiväkirjasta voi olla apua, etenkin
se auttaa kouluttajan oppimisessa.

Klikkeri
Klikkerikoulutus on tehokas tapa opettaa koiralle lähes mitä tahansa, niin kuin muillekkin eläimille. Klikkerillä saadaan nopea palkkaus juuri sille käytökselle mitä halutaan. Lyhyesti kerrottuna: Pentu ehdollistetaan klikkerin naksahdukselle, eli positiivista vahvistamista halutessa klikkeri ”ladataan” antamalla koiralle palkka ja naksauttamalla. Tämä toistetaan niin useasti, että pentu ehdollistuu naksautuksen tuomaan palkkioon. Kun pentu on ehdollistunut naksahdukselle, äänen kuullessaan se tietää toimineensa niin, että luvassa on palkkio. Tällä tavoin ravinto- tai leikkipalkkausta ei tarvitse tehdä sillä sekunnilla, kun koira tekee halutun käytöksen. Harjoitellessa klikkerin kanssa toimitaan operantisti, eli annetaan koiran itse tehdä ja keksiä haluttu käytös ilman houkuttelua tai pakotteita. Tällä tavoin oppiminen on nopeaa ja tehokasta. Jos aihe kiinnostaa kannattaa siihen tutustua, materiaalia on netti pullollaan.

Istu
Kaikki alkaa istumisen kouluttamisesta. Se kannattaa aloittaa välittömästi koiran saapuessa uuteen kotiin. Mitään ei tapahdu ilman istumista. Ruokaa saa vain jos istuu rauhassa, ulos pääsee vain jos istuu rauhassa, leikki alkaa vain jos istuu rauhassa. Aloita koulutus ruokapalkalla, nälkäinen pentu on nopea oppimaan. Anna koiran itse tarjota oikeaa käyttäytymistä, istumista. Heti kun koira istuu, palkka suuhun. Toista ja toista. Kun koira tarjoaa istumista, lisää käsky koiran istuessa. Kohta koira yhdistää käskyn istumiseen, jonka jälkeen käskyn noudattamista voidaan alkaa vaatia, positiivisesti vahvistaen.
Istumisen tulee olla pennun kasvaessa niin luontevaa ja kannattavaa, että se tarjoaa käyttäytymistä aina uuden tilanteen eteen tullessa. Älä unohda vaatia istumista myös kesken vietikkään leikin tai riistatilanteen harjottelussa. Istuminen on kaiken yhteistyön, viettien hallinnan ja tottelevaisuuden pohja.

Ei
Nykytrendien mukaan koiraa ei tulisi pakottaa tai käyttää pakotteita koulutuksessa. Koira on luojan kiitos niin sopeutuva eläin, että myös pakote toimii. Ei-käsky on istumisen ohella yksi koulutuksen perusta. Sen avulla koiralle tulee selväksi ei toivottu käyttäytyminen, se oppii, että touhun lopettaminen kannattaa. Kieltokäskyn vastapainoksi ei toivotun käyttäytymisen loputtua, tulisi aina muistaa palkkaus. Se vahvistaa sekä kieltokäskyä että koiran tottelevaisuutta.

Nouda
Jos tahdot koirasi osaavaan noutaa, aloita koulutus heti kun koiran saat käsiisi. Ahkeralla koiranomistajalla on noutava koira. Settereillä noutohalukkuus ei välttämättä ole kovin luontaista, sen vuoksi noutamisen kouluttamisessa ei kannata hukata oppimisen herkkyysikää.

Aloita koulutus tarttumisharjoituksella, ota jokin pennulle mieleinen esine ja palkkaa aina sen siihen tarttuessa. Lisää mukaan käsky kun tarttuminen onnistuu. Ruokapalkka toimii tässäkin hyvin ja siinä samalla tulee opeteltua luovuttaminen.

Seuraavaksi opetellaan pitämään esinettä, aina vain pitempiä aikoja. Palkan saa vasta kun luovutuskäsky käy. Esineen heittäminen ei ole tarpeellista, vaikka se koirankouluttajasta usein luontevalta tuntuukin.Ota liike mukaan pikkuhiljaa, ensiksi käsket koiran istumaan. Otat pari askelta taakse päin, pudotat esineen ja käsket pennun noutamaan. Liike pysyy ohjaajaan päin ja pentu voi tehdä luovuttamisen heti esineeseen tartuttuaan. Ota riista mukaan harjoitteluun mahdollisimman varhain.

Kun pentu oppii uutta, vaikeuta harjoituksia. Lisäät mukaan ampumisen ja etäisyyttä, opetat etsi-käskyllä koiran hakemaan sokkona, ilman markkeerausta. Näin saat koiran sekä noutamaan, että etsimään haavoittunutta riistaa. Pidä harjoitukset haastavina, saman toistaminen liian pitkään saa koiran puutumaan, taso alkaa huonontua eikä tekeminen ole mielekästä. Vaihtele harjoituspaikkaa, sillä koira ehdollistuu myös ympäristöön. Homma voi toimia takapihalla, mutta ei vieraassa ympäristössä.

Pysähtyminen
Jos haluat koirasi osaavan pysähtyä, suosittelen käyttämään pysähtymiskäskyn signaalina pilliä. Pilli on aina sama, tilanteesta riippumatta. Oli ohjaaja sitten raivosta sekaisin tai puoli unessa. Pillillä ei ole äänenpainoja, eikä koira yhdistä pilliä ohjaajaan samalla tapaa kuin huutavaa ukkoa jänkän laidassa.

Älä opeta koiralle mitään muuta käskyä pillillä kuin pysähtymisen, parihaussa pillipiiparin kanssa voi tulla ongelmia ja pysähtymisen ehdottomuus voi kärsiä. Pilliksi suosittelen vanhaa kunnon ”natsipilliä” eli hernepilliä. Sen ääni ei sekoitu koirapillin ääneen. Pysähtymisen kanssa tulet luultavasti väkisinkin käyttämään pakotteita. Pakeneva riista ja ammuttu lintu on koiralle suurimpia palkintoja, hyvän metsästyskoiran pakollisiin taipumuksiin kuuluu halu saada riistaa.

Aloita koulutus varhain ja samoilla konsteilla kuin istuminen ja noutaminen. Pennun pysähtyessä kuuntelemaan pilliä nopea palkkaus, toista ja vaadi kun homma alkaa käyttää. Vaikeustasoa tulee nostaa oppimisen mukaan ja harjoittelu täytyy tehdä lopulta kovassa vietissä riistalla. Tätä käytöstä tukee vahva istuminen ja ei-käsky.

Pysähtymisen varmistamiseksi on hyvä käyttää kolmea konstia:
• Pysähtymisen/istumisen positiivista vahvistamista siivitykseen.
• Pysähtymisen/istumisen ehdollistamista pilliin. Positiivnen vahvistaminen/ positiivinen rankaisu
• Pysähtymisen/istumisen positiivista vahvistamista laukaukseen.

Mielestäni istumisen yhdistäminen pysähtymiseen on järkevää, moni käyttää myös maahan-käskyä. Kun koira istuu, se ei silloin ainakaan juokse. Istuminen on helppo havaita ja sitä on helppo seurata. Lisäksi se on koiralle luontevaa, etenkin kun se on koulutettu siihen pennusta asti.

Siivitystilanteeseen ehdollistamisessa on pentuvaiheessa helppo käyttää vaikka toripuluja tai pihalintuja, ehdottomasti helpoin konsti on treenata kyyhkyillä ja launcherilla eli heittohäkillä.

Pilliin pysähtymisen tulee olla ehdotonta, sen voi aloittaa positiivisesti vahvistamalla jo nuorelle pennulle. Koiran kasvaessa ja syttyessä riistalle voi tarvittaessa ottaa mukaan positiivisen rankaisun, mutta kouluttajan tulee tarkasti miettiä mitä keinoja on viisasta käyttää.

Lyhyesti:
• pillisignaali/ pysähtyminen/ palkkaus
• pillisignaali/ liike jatkuu/ positiivinen rankaisu/ pysähtyminen/ palkkaus

Laukauksesta istumaan ehdollistettu koira ei sorru niin helposti paukkunoutajaksi, kun laukaukseen on jo valmiiksi ehdollistettu istuminen, on koiralla työläämpää yhdistää sitä suoraan noutamiseen. Mielestäni koiralla muutenkin on turhaa noudattaa lintua jos ei ole pakko, varsinkin jos haluaa välttää paukkunoudon oppimista. Paukkunoutajat ovat yleensä niitä koiria joilla on toistuvasti höyhentä suu täynnä. Paukkunoudosta ei käytännön jahdissa ole useastikaan mitään haittaa, mutta rauhassa paikallaan pysyvän koiran kanssa on aina turvallisempaa metsästää.

Kun koiralla on useita eri pysähtymiseen ehdollistettuja signaaleja riistatilanteessa, on pysähtyminen koiralle helpompaa. Näin koulutetulle koiralle riistatilanteessa tulee hyvin nopeassa ajassa kolme eri ärsykettä joihin koira on ehdollistunut:
• Linnun siivitys/ Istu
• Laukaus/ Istu
• Pilli/ Istu

Jos Siivitykseen ja laukaukseen ehdollistuminen on onnistunut hyvin, ei riistatilanteessa välttämättä pilliä tarvita.

Kyyhkyillä kouluttaminen
Kyyhkyillä kouluttaminen ei tee autuaaksi, mutta se on erittäin tehokas tapa opettaa koiralle toivottuja käytösmalleja. Koulutus kannattaa aloittaa siinä vaiheessa kun istuminen on vahvaa, eli luultavasti noin 10vk iässä. Kesykyyhkyjen ja launcherin, eli heittohäkin avulla pennulle saadaan luotua oikea käytös riistatilanteita varten, oppinen riistalla on helpompaa kun koiralla valmis käytös mitä tarjota. Kyyhkyillä koira ei opi seisomaan tai käsittelemään riistaa, mutta siivitystilanteen simulointiin kyyhky ja launcheri on toimiva apuväline.

Tänne
Luoksetulokoulutus tulee tavalliselle koiralle koulutettua vahingossa ja ohi mennen. Aloitan luoksetulokoulutuksen viheltämällä heti kun pennut alkavat saada lisäruokaa. Luoksetuloa tulee kuitenkin pitää yllä ja vahvistaa pennun kasvaessa päivittäin. Kun pohjatyö on pentuaikana tehty hyvin, voi keskittyä riistalla treenaamiseen ja metsästykseen. Sillä siellä ne jahtikoirat tehdään, jahdissa.

Mikään koulutusmenetelmä tai tapa ei ole oikea tai väärä. Edellä mainitut olen itse kokenut toimiviksi. Vain lopputulos ratkaisee.

Kuvassa puolitoistavuotias urospentu Mettäjuntin HC-Bateman (Barbara/ Harry, om. V. Ekonoja) koiran ensimmäisen jahtikauden ensimmäisen riistatyön saalis, metsodublé. Tiedotuksella tietenkin.

JAHTISETTERI

Hyvä jahtikoira

Ominaisuudet

Kouluttaminen