Syksy on aluillaan ja kyyhkyjahdin myötä kausi avattu, kunnolla kausi alkaa kun koirat saa löysätä irti ja sorsajahti alkaa. Hirvijahti koko Lapissa alkaa tänä vuonna myös aikaisessa, kun jahti päätettiin jaksottaa kahteen osaan ja antaa hirvelle kuukauden kiimarauhoitus. Muutos oli mielestäni järkevä, eihän mitään muutakaan arvokasta riistalajia metsästetä sen lisääntymisaikana.
Jahtikaverini laskeskeli syksyn hirvenhaukkukokeita, joita järjestetään kiimarauhoituksesta huolimatta. Kokeita Lapin Kennelpiirin mukaan rauhoitusaikana on 37, kaikkiaan kokeita järjestään 65, mikä tarkoittaa, että 57% hirvenhaukkukokeista pidetään rauhoitusaikana, täten kiimarauhoitus sai uuden nimen: Kiimalaukotus. En sitten tiedä mikä rauhoitus se on, jos eläintä kuitenkin saa häiritä vapaasti. Eikö olisi parempi vaikka jatkaa koiran irtipitoaikaa jahtikauden ulkopuolella, vaikka Elokuun alusta lähtien, että kokeet saataisiin pidettyä ja koirat treenattua ja hirvet saisivat oikeasti lisääntyä rauhassa. Suomalainen metsästyslainsäädäntö alkaa pikkuhiljaa päästä sosiaalidemokraattisesta ajattelustaan ja näyttää kykenevän säätämään lakeja ja asetuksia ottaen huomioon erilaiset alueelliset erityispiirteet ja jopa metsästystavat. Silti virkamiesarmadan työkalupakissa näyttää olevan edelleen varsin yksipuoliset työkalut. Kieltämällähän kaikki ongelmat ratkeaa. Tällä kertaa ollaan kieltämässä haaskanpitoa karhunmetsästysaikana, koska karhunmetsästyksessä ravintohoukuttimen käyttö on jostain syystä kielletty. Ongelma siis on se, että karhunmetsästysaikana saa pitää haaskaa pienpedoille, mikä tekee porsaanreiän karhun ravintohoukuttimien käyttökieltoon. Virkamiehen päättelykyvyllä täytyy siis kieltää kaikki haaskat karhunmetsästysaikana, jotta laki ei tule rikotuksi. Pois lukien kuvaushaaskat, sillä nehän suorastaan ylläpitävät suurpetojen luontaista käyttäytymistä ja elättävät ainakin kourallisen ihmisiä tässä maassa. Päättävällä taholla on tainut unohtua, että karhu on aina menossa haaskalle tai sieltä tulossa. Vai kielletäänkö seuraavaksi karhuilta haaskan syönti metsästysaikana. Ensinnäkin, EU-tasolla on päätetty, että supikoira on erityisen haitallinen vieraslaji, ei riistalaji. Supikoira kannan tehokkaaseen harventamiseen kuuluu haaskanpito varsin oleellisena osana. Hyvin hoidetulla haaskalla pystytään pitämään supikoirapentueet pitkään koossa ja pienellä alalla, joka helpottaa niiden metsästystä erittäin paljon. Juuri karhunmetsästysaika on pentueiden poiston tärkeintä aikaa, jota nyt ollaan vaikeuttamassa todenteolla. Kesän ja alkusyksyn haaskanpito tehostaa myös kettukannan kurissa pitämistä. Mitäpä siitä välittämään, kunhan se karhun ravinnolla houkuttelu loppuu. Sijaiskärsijänä toimii aktiiviset pienpetometsästäjät ja Suomen luonto, karhun ravinnolla houkutteluun se ei juuri vaikuta. Tiedän heti useita keinoja tehdä sitä ilman haaskaa ja olemattomalla kiinni jäämisriskillä. Miksi edes säätää lakeja joita ei yhdenkään viranomaisen resurssit riitä valvomaan? Mikä ravinnolla houkuttelussa juuri karhunpyynnissä on niin väärin? Kysymyksiä joihin kaipaisin rationaalisia vastauksia. Tuntuu ihmeelliseltä, jos kerran halutaan metsästämällä vähentää jotakin eläinkantaa ja siihen myönnetään ministeriötasolta kaatolupia, miksi sen metsästämistä täytyy vaikeuttaa tarkoituksellisesti. Yksin lainsäätäjät sen tietää. Seuraavaksi on vuorossa vuotuinen kanalintujahdin säätelyperformanssi, jonka tarkoitusta ei ole vielä kansalaiset ymmärtäneet. Tunturissa on laskettu riekkolinjoja ja havupuualueella riistakolmioita. Laskentojen tuloksista tehdään kanta-arviot joiden perusteella päätetään mitä metsästetään, missä ja minä aikana. Riistatutkimus ja laskennat ovat tärkeitä ja hyödyllisiä, mutta kai tässä vaiheessa voitaisiin jo todeta, että turha säätely ja pyyntiaikojen kanssa kikkailu ei vaikuta lintukantoihin millään tavalla. Kanalintukannat kasvaa ja kuolee, teki virkamies mitä vain. Voitaisiin hetkeksi pysähtyä miettimään, että mihin se säätelyporno vaikuttaa. No aluksi ihan kaikkeen. Alkaen ihmisten loma- ja työjärjestelyistä ja päättyen matkailuelinkeinon piinaamiseen. Koitapa myydä metsästyslomaa, kun Jeesuksen veljenpoikakaan ei tiedä saako minnekään lupia tulevana syksynä. Eikö voitaisi muuttaa Metsähallituksen lupapolitiikkaa ja Riistakeskuksen turhaa säätelyä kaikessa ennakoimattomuudestaan, hankaluudestaan ja toimimattomuudestaan vastaamaan nykytarpeita. Homma ei olisi kovinkaan hankala, jos halua toteuttamiseen olisi. Siirtyminen ns. Tageihin, eli saalismerkintään olisi helpoin konsti. Eli käytännössä metsästäjä saadessaan vaikka metson saaliiksi, laittaisi välittömästi linnun kaulaan saalismerkin. Tagi olisi voimassa määräajan, eli periaatteeessa vaikka koko metsästysajan, jonka aikana sillä saa metsästää yhden kanalinnun. Metso tagi voisi olla kalliimpi ja riekko tagi halvempi. Tagimyyntiin ilmoittauduttaisiin hyvissä ajoin, vaikka kesäkuun alussa. Ensimmäisenä myytäisiin matkailuyrittäjille tietty määrä tageja, oli lintukanta miten huono hyvänsä. Yksittäinen metsästäjä syöttäisi eräluvat-sivuston luvanhakusarakkeeseen metsästäjänumeronsa ja tagimäärän jonka on valmis lunastamaan, laskentojen jälkeen myydään lupia ensimmäiselle jaksolle (10.9-10.10) jos kanta on huono, vaikka yksi tagi per metsästäjä, eikä lupia enää loppu syksylle myytäisi. Monikaan ei lähde tyhjiä kairoja yhden linnun takia polkemaan ja lupa jäisi lunastamatta. Kuitenki ne kellä on palava tarve päästä ulkoiluttamaat asettaan tai koiriaan saa sen yhden tagin edes alibiksi "jahtireissulle". Eikä niitä lintuja kaira anna jos ei ole mistä antaa. Lisäksi lupia tulisi myydä vain erämaa-aluille, kun kanta on oikeasti alhaalla. Se tukisi paikallista yrittämistä ja nostaisi kynnystä lähteä jahtiin. Myös karttaan katsominen kannattaa aina aika ajoin. Lappi on varsin suuri ja tieverkko harvassa, ei ole mitään väliä jos IIjärventien tai Näkkäläntien varresta ammutaan joka syksy joka ainoa riekko, kartan kun avaa niin huomaa, että ympärillä on pelkkää tietöntä erämaata. Vaikka kaikki Lapin kopterit lennäisi yötä päivää koko syksyn kairaan metsästäjiä, jäisi suuret alueet täysin vaille metsästyspainetta. Kannan ollessa huipussaan, niin kuin riekkokanta syksyllä 2015, on naurettavaa myydä kolmen riekon lupia kun tunturit notkuu riistaa. Kun tavaraa on mistä ottaa ja sitä myös saa, tulisi myydä tageja niin paljon kuin ihmiset ovat niitä valmiita ostamaan ja hintojen tulee olla halpoja. Niin kuin diagrammit näyttävät, ei kantaa metsästämällä romahtamaan saa, tulee tauti tai halla mikä leikkaa huiput terävällä veitsellä ja taas päästään säätelemään aikoja ja lupamääriä. Jokaiseen lupaan sisältyisi myös saalisilmoituspakko, näin saataisiin oikeasti tarkkaa dataa metsästysksen vaikuttamisesta lintukantoihin. Myös paikkakuntalaiset, jotka nauttivat vapaasta metsästysoikeudesta velvoitettaisiin käyttämään tageja ja antamaan saalisilmoituksen. Valvonta olisi helppoa ja saalistilastointi automaattista. -Jussi
0 Comments
Leave a Reply. |